sunnuntaina 29. marraskuuta 2009

ekotaasin moraalikrapula


HAHHAHHAHHAA

trendisen heteroseksinvihreillä varsilla tuntuu
keinonahkainen etsaus ja halun habitus
sensaatio! inventaario! standardisaatio!
ilmatilassa juorulehtien revittyjä paperinukkia

katuun vajoavien talojen rappioromanssin
taustalla soi kumouksen lahottajasieniproge
provokaatio! agitaatio! attentaatio!
roottorituulissa voikukkien vihainen parvi

lauantaina 28. marraskuuta 2009

Suloisen turhuuden etymologiasta



Osatekijöitä:

x kpl aikaa
vakallista valoa
kupruileva bahn
kuolemaatekevä eläin, luultavasti vegaani
ei-eroatekeviä neofolk-balladeja
katolilaisuuden kaima

JIRI
Tsekkiläinen miehennimi, joka tulee almanakkaan vuonna 2010. Kastelahjaksi lahjoitetaan kuhmuinen taskukellon takakansi, pyöreä kuin pullonpohja ja hävinnyt novelliflow'n virranviemänä
stressilelu

TOIVIO
jihad, jalan taitettu matka ideologisen koskemattomuuden alkulähteille
teknokonservatiivin yksinäinen ristiretki
maailmankuvittaja-etsikkojen Labyrintti
pyhä sotani




ajatuksenvoimalla myllyjä päin

lyyrinen prosaisti itkee ainoastaan
runouden ekokestävissä sikajuhlissa
joissa tuulihatutkin ovat vihervoimaloita
Turku ja Pariisi ne tanssivat kahden
kaupunkilaisen koiperhosvalssin
sellaisten pienten miesten joista
tulee isona sutenöörejä tai notaareja

sanamme me lausumme pöydillä seisten
ryömimme lakanoihin kääriytyneinä pois
kun emme kestä kuunnella sanojamme
jotka resonoivat ja pinttyvät silmäkulmiin
eivätkä ne ryömi, eivät, ei

vankila on viktoriaaninen linna
sen peltiseuralaiset kolisivat merituulessa
strobovaloissa hiipivät retkeläiset
ilman päämääriä ekstaasia hakien
kielletyissä hylätyissä paikoissa joiden
seiniin on maalattu runoja

jousitettujen joutsenten lammella käy
kuhina, sinkistä valettuina ankanpoikina
käyvät rivot armeijat pyhimpiin paikkoihin
kiellettyihin ja hylätyihin
me olemme kaunaisia

itkekää raitiovaunuissa tai purkaa
huulia tai tappajien pohjetta he
kulkevat täällä keskuudessamme jauhavat
suillansa kuivaa ilmaa ja märkivää lihaa
heidän suolistonsa halki käy meidänkin
tiemme sulkiessamme silmämme arkipäivän
pahuudelta heräämme eräänä aamuna
teuraseläiminä

tätä runoa ei tulla koskaan esittämään julkisesti
paitsi ehkä kirjakahvilan hämärissä
kyytipoikana eteläamerikkalainen viini
ja maistiaiset
kauniit kuulaat maistiaiset

exit

Harkitsen vakavasti hävittäväni tämän blogin.

Toisaalta, blogilista on kovin kätevä.

tiistaina 10. marraskuuta 2009

Hemingwayn kissa

Kylmä, märkä, vesi, tippuu, tippuu, vesi tippuu, viiksistä, turkista, korvista, tippuu tippuu

Kiveyksellä on kuiva kohta tassutella, vesi tippuu, läpinäkyvä, valheellinen vesi, josta kurkistelevat hassut pienet vaaralliset vesikasvot, viikset vettä tippuen, vettä, kylmä, märkä, vesi, tippuu

Ruokaa, ruokaa, nälkä, liha vilistää kuivissa koloissa, on kylmää ja märkää, valheellinen vesi, jota ei voi purra, kynsiä, joka iskee kavalasti, josta kurkistelevat synkeät vesikasvot ilkkuen, tippuu, vesi, valheellinen vesi, hännänpäästä tippuu, viiksenkärjistä tippuu

Siellä vilistää, hassu pieni mutta ei vaarallinen, kynnet, hampaat, vesi, ei valheellinen vaan ainetta, ruokaa, ruokaa, nälkä, kiveyksellä märkä kohta tassutella, vettä, vesi, tippuu
hassu ja pieni, kärsii nyt pieni, pieninä pilvinä leviää pieni, lammikon tanssivaan pintaan pieni

ei vilistävää lihaa, ei nälkää, ei kylmää, vettä
vesi tippuu, iskee ja katoaa, kurkistelee, kavala ja valheellinen

Ääniä veden halki, kuiva kolo, nälkä, pieni ja hassu, hassu suussa, hassu hampaissa, hassu masussa, vesi tippuu, jalalliset vaeltavat, vaarallisia vaan eivät pieniä (hassuja ja valheellisia, läpinäkyviä)

Vettä, kylmä, vesi tippuu, hännänpäästä tippuu, viiksenkärjistä tippuu, turkista tippuu, korvista tippuu, vesi tippuu, kylmä, läpinäkyvä, vaarallinen, vesi se tippuu

Jalallinen vaarallinen, iskee kavalasti, se on ainetta vaan ei valheellinen, kynnet, hampaat, kunnes kylmä ja vesi ilkkuvat, synkeät vesikasvot katoavat, vesi ei tipu, vesi ei tipu, tipu, tipu tipu, nälkä

perjantaina 30. lokakuuta 2009

Ylevien ihanteiden triumviraatti

OIKEUS, VAPAUS JA DEMOKRATIA
saadaan



1. Puhaltelemalla saippuakuplia hippipiknikillä (8 ääntä)

2. Perustamalla keskustelurinki ja keskustelemalla sivistyneesti (7)
Muuttamalla väljemmille seuduille (7)

3. Tunnustamalla väriä ja käännyttämällä lähipiiri jäsenkirjan haltijoiksi (5)

4. Kirjoittelemalla anonyymisti lehtiin ja Homma-foorumille (2)
Räjäyttämällä lehtitaloja, sotilastukikohtia ja tavarataloja (Rote Armee Fraktion) (2)

***

Renessanssihovin yhteiskunnallisen kyselyn tulokset kertonevat jotakin ajastaan ja jolleivät, niin ainakin kolkan kävijäkunnasta. Aihe sinänsä on omiaan tälle syksylle, joka on intiimiltä värimaailmaltaan aatteenpunainen ja maihariplankinmusta.

38 prosentin voittajaksi selviytyi vastausvaihtoehdoista Puhaltelemalla saippuakuplia hippipiknikillä, joka oli kyselijän itsensäkin kompsima alternatiivi. Karu, reaalipoliittikkoja vavisuttava totuus nimittäin on, että vallankumouksellisuus on saatanan hauskaa. Vastausvaihtoehto on kenties mitä pasifistisin ja epäpoliittisin, mutta ilmentää ehkä tietyllä tasolla yleistä ilmapiiriä. Poliittisuus on poissa sesongista, kybersukupolvi valii arvokonservatismia kotisohvillaan ja mielenilmaukset nojaavat ennemmin ilmapiiriin kuin piinkovaan ideologisointiin. Edustuksellisuus ja byrokratia kiehtovat kuin kilo 'sitä ihtiään'. Nahkea puoluejärjestelmä kajahtaa korviin puisevana dinosauruksena. Kukapa ei haluaisi parantaa maailmaa puistonviltiltä käsin?

Seuraava on jaettu sija. Perustamalla keskustelurinki ja keskustelemalla sivistyneesti on valikoimasta salonkikelpoisin. Se on oikeastaan sanoitusmukaelma maanmainion Varaquen kappaleesta On se niin kiva että kiinnostaa, toisaalta myös kannanotto Kokoomusnuorten kampanjaan On parempiakin tapoja vaikuttaa. Kyseisen kampanjan visualisesta annista alla esimerkki:


Oltiin ulkoparlamentaarisista vaikutuskeinoista mitä mieltä tahansa, antaa oheinen kuva mielenosoituksista sangen yksisilmäisen kuvan. Kampanjan tarkoitus oli ilmeisesti haalia jäseniä myös nk. radikaalistosta, vihervasemmiston aktivistiväestä. Siihen tarkoitukseen kyseinen propagandakatalogin otos on jokseenkin yksipuolinen, ainoa vaikutus lienee jo entuudestaan moisia uria kulkevien mielipiteiden juurrutus. Mielenosoitusten maalaaminen vihaisten anarkistien taistelutantereeksi sivuuttaa täydellisesti sen reteen yhteisöllisyyden tunteen, joka sitoo ihmisiä mitä erilaisimmista taustoista yhteisen hyvän rintamaan.

Muuttamalla väljemmille seuduille saavutti samat rankkaukset. Tulee mieleen sekin totaalikieltäytyjä, jonka täytyi lähteä Belgiaan maanpakoon jottei joutuisi avovankilaan. Suomi nauttii ihmisoikeuksien laajahkosta toteutumisesta, mutta paljon on vielä puolitiessä. Yhtenä epäkohdista poistettakoon lakipykälistä aseistakieltäytyjien mielipidevankeus.

Tunnustamalla väriä ja käännyttämällä lähipiiri jäsenkirjan haltijoiksi on minulle itselleni jokseenkin kipeä kohta. Trikolorissani on kolme väriä, mutta en ole varma marssijärjestyksestä. Tämä lienee vaihtoehdoista työläin mutta myöskin vaikutukseltaan vankin. Poliittinen kenttätyö kaduilla ja kabineteissa vaatii joskus liikaakin. Värien erityismerkitys on sangen metka taiteenlaji tulkita. Solidariaa turkoosisukkaisille miehille.

Kirjoittelemalla anonyymisti lehtiin ja Homma-foorumille nauttii yhtäläistä kansansuosiota kuin terrorismi. Kasvoton mielipiteiden heittely median äänenkannattajasensorin sorkkimille mielipidepalstoille on toisinaan hyvinkin petollinen työkalu. Internet on sekin nouseva elementti vaikuttamisessa. Blogistania kuunnellaan monessa. On huomionarvoista, miten eri tavoin käyttäytyykään ihmisen nettipersoona kuin isäntänsä (tai renkinsä) luonnossa. Jussi Halla-ahokin on pitänyt matalaa profiilia Helsingin valtuustossa istuessaan.

RAF-taistelujärjestön tehokeinot, Räjäyttämällä lehtitaloja, sotilastukikohtia ja tavarataloja (Rote Armee Fraktion), jäivät nekin pahnanpohjimmaiseksi. Länsisaksalainen Baader-Meinhof-ryhmä todella sovelsi kuvatun kaltaista väkivallan ja pelon vaikutusmetodia. Vaikka jotkin sen ajamista asioista, kuten amerikkalaisen imperialismin vastustaminen, nostattivatkin myötähyminää valveutuneesta yleisöstä, olivat toimintamallit auttamatta rikolliset. Keinot langettavat tarkoituksen.

Poliittinen vaikuttaminen kiehtoo minua. Vallan kahvassa pääsisi tutustumaan edellähaukutun reaalipolitiikan saloihin, lobbarien ja tikaridiplomatian labyrinttiin, jonne on helppo hukkua. Toisaalta myös virallisten teiden ulkopuolella on kulkureittejä, kuten kantaaottava taide tai järjestöaktivismi. Sitomattoman mielipidevaikuttajan ei tarvitse varoa sanojaan samalla pieteetillä kuin korrektiutta punnitsevan pukumiehen.

***


tiistaina 27. lokakuuta 2009

Kaikkisyöpä




Minä olen radikaali. Olen aktivisti. Olen idealisti. Minä elän pilvilinnoista ja päivänpolitiikasta.

EN

oikeasti olen eksynyt, hukkunut ja harhainen. Kaikki on vain lumetta

Tietyissä asioissa olen aina ollut aika epävakaa. Minun Jumalani oli kostonhimoinen olento, jota ei käynyt loukkaaminen. Minun politiikkani elää jokaisessa teossani. Elämäni on sen kyllästämä. Kengännauhani, kuulokkeeni, verhoni ja ajatukseni huutavat iskulauseita megafoniin.

Sisälläni on kinahmi. Kurimus syö kulissidataa sitä mukaa kun propagandakoneistoni pyryttää sitä jalanjälkieni ylle. Minä olen lopultakin hyvin tyhjä, orpo ja epävarma.

Ihmissuhdediagrammini ovat viottuneet puutoksesta, tilastot syöksyvät vinhana valeinfona mustaan pimeyskitaan, joka on kuin huomaamatta repeytynyt keskelle tukirakenteiden turvaverkkoa. Universaalien linjausten väliinputoajilla ei ole messiasta. Kohdistamaton hellyydenkipeys ei kuuluu suurmiesten sanavarastoon.

Älä salli minun odottaa. Ole olemassa.

lauantaina 17. lokakuuta 2009

Vallattoman tilan spirituellit




"Sisää maiharit linkuttaa, rytisee puut
Tilikirja heitetty rätisee kaminaa

Vallatun talon lattialautojen narinaa"


- Asa



Tätä kirjoitettaessa, syksy on jo taittumassa marraskuuhun. Keskipäivä ei hälvennä kuuraa katoilta, kynnökset ovat hopeisessa nukassa, puut keltaisessa kauhtanassa.

Minun syksyni on ollut aktivistisyksy. Minä olen poliittinen. Jokaisella teolla on enemmän kuin yksi merkitys, väreillä useampi.

Me lojumme Kirjakahvilan upottavissa tuoleissa, villasukat pöydänkulmalla ja sormissa vaniljarooiboksen hehku. Keskustelemme angliksi Saksan Der Linkestä, Nazipolizeista ja maailman ylettömästä kauneudesta. Luen Vihreää Lankaa, Liberoa ja muita valppaita tovereita, jotka uskovat mahdollisuuteen, että pyrkimys oikeuteen on saavutettavissa.

Hylätyissä puutaloissa pesivät asbesti ja home. Seinillä elävät Eeva Kilven sitaatit ja hiljaiset tarinat rakkaudesta, elämästä ja juurettomuudesta. Kaidan reunan kulkijat ovat osa varjototta, Turun Neverwhere, minä olen maistanut sitä. Se on salaliittoteorioita, yöeläimiä ja palopuheita.

Istun aamuyön keltaisessa keittiössä ja katselen pullia. Niitä on liikaa. Dyykatessa toisinaan joutuu sanoinkuvaamattoman kulutushysterian valtaan. Pullaa, ilmaista pullaa, aivan saatanasti, roskikseen heitettyjä, ne ovat vapaita, ne eivät ole kenenkään -! Tunne on ylitsepursuava. Niin ovat hiilaripommitkin, ja me tukehdumme marsipaaniin.

Minä olen elossa, enemmän kuin ennen. Ihanteissa en elettävä, on ajateltava avarammin, globaalimmin, kauaskantoisemmin. Ne ovat pyrkimyksiä. Ihmiskunta on alati pirstoutuva kaleidoskooppi, eivätkä humaaneimmatkaan teoriat ole koskaan sovellettavissa maailmanlaajuisesti. Kuinka helppoa olisikaan valahtaa länsimaiseen lumeeseen, julistautua (post-)humanistiksi ja rakastaa niin kuin valkoinen mies vain kykenee.

Maailma on ilmiö, luonnonvoima, me olemme luontoa emmekä sille verrannollinen, tuhlaajapoika ja Kain. Ei ole olemassa moraalijärjestelmiä. Loppuviimeksi kyse on vain vaikuttimista, muuttuvista osatekijöistä, on vain yksi ainoa Universaali Totuus: Ei Ole Yhtä Totuutta. Kauneimmat teoriat eivät koskaan toteudu käytännössä. Voimme vain taiteilla ja tasapainotella. Ottaa suuntima siitä tähdestä, joka on saavuttavissa. Vaikka se olisikin särö kosmisessa kartastossa, me olemme ihmisiä ja ihmislogiikka. Emme jumallogiikka, ehkä hän onkin meistä vieraantunut emmekä me hänestä. Minun jumalani on kaunokirjallinen, mystillinen ja esoteerinen, sentimentaalinen haamu ja auttamattoman vanhanaikainen.

Minä uskon ihmisiin. Yhteisö, kollektiivi, vapaiden yksilöiden vapaa yksikkö. Siinä ihmisyys toteutuu kirkkaimmillaan.






"Masiinan mahassa rytke ja raivarit

Soittaa skaata kurvis sporien haitarit

Minne ikinä meet, mistä ikinä tuut

Pörisee kaikkialla viemärin didgeridoot"


- Asa